12.4.2014

Muutoksia muutoksia.



Huh, lupasin olla kirjoittelematta meneillään olevista muuttohässäköistä, mutta kirjoitampa kuitenkin. ^^ Paljon pakkailua on vielä luvassa, ja vielä enemmän järjestelyitä. Miklan muuttaessa saman katon alle, minun tulee tehdä kattava inventaario rojuihini. Graaak, kämppä on kuin kirpputori, joka hylly ja kaappi pursuaa kaiken maailman tilpehööriä.

Olenkin viime ajat ihmetellyt miten joillakin koriste-esineillä voi olla niin iso "tunnearvo", vaikka ovatkin täysin käyttökelvottomia rihkamia, joita ei voi käyttää kuin korkeintaan paperipainona tarvittaessa. ^^ Olen päättänytkin pelkistää sisustustani... (siis kämppäni sisustusta) ...huimasti, ja annankin Miklalle vapauden sisustella oman makunsa mukaan tulevaa kotiaan. Hii, tästä tulee varmasti tosi jännää molemminpuolisesti.


Asiasta --> kukkaruukkuun..

Tuntuu oudolta ettei tarvitse enää jatkossa juoksennella ruokkimassa kissoja kahden asunnon välillä. Huuuh, kuulostaa liian kivalta ollakseen totta. Varmaan juurrun tietokoneen ääreen tai turpoan atk-tuolin käsinojien väliin jumiin siitä syystä ettei ole enää syytä lähteä lenkille. Tuskimpa vain, Mikla uhkaileekin jo kovasti vievänsä minut koirapuistoon lenkille kunhan kesä tulee. ^^ Saa sitten nähdä toteutuuko uhkaukset.. pelottaa vähän. @.@

..eikä pelkotilaan juurikaan auta se että kuumeinen ja äreä Mikla murisee takanani peiton alla että: "Tulee toteutumaan." Sehän tarkoittaa että saatan menettää kauniit miehiset pyöreät muotoni, ja suurella vaivalla ja mussutuksella keräämäni "rakkauskahvat". Toivottavasti tämä lenkittely jää yhteen tai kahteen kertaan, muuten voi Petristä olla vain rusina jäljellä kesän jälkeen. Hui hirvitystä! -.-` 














       Ps. Niin ja by the way päivitin blogin bannerin. =^-^=

10.4.2014

Pitkästä aikaa I



Tosiaan pitkästä aikaa, woopwoop. Viimeisin "oikea" kirjoitteluni... (lunttaa) @.@
...on Tammikuulta, kun kävin kuumeesta huolimatta ja opintojen pakottamana museossa jotta opintovuoden työpäivät tulisi täyteen. Hah ja pythyi, joskus näissä pyrokratian käppyröissä ei ole mitään päätä eikä häntää, mutta jos aina vain oltaisiin vastahankaan ja möllötettäisiin kotona, niin tuskin mitään uutta ja jännääkään tapahtuisi. Kolikossa on aina kaksi puolta. "Enemmän avoimmuutta uusille asioille Petri", sanon itselleni.

Mutta onhan tässä tapahtunutkin kaikenlaista.. Huh että onkin. Väliin mahtuu niin työssäoppimisjakso kotona "Omina projekteina" kuin myös Miklan muuton valmisteluja ja paljon muuta. Muuttoasioista en ala kirjailemaan sen kummemmin koska Mikla tulee aivan varmasti tästä kirjoittelemaan enemmän tai vähemmän ennemmin tai myöhemmin. Suurin toppari kirjoittelulleni on ollut kuitenkin se ettemme ole 4kk aikana ehtineet/muistaneet/jaksaneet räpsiä uusia kuvia blogia varten. *piiskaapiiskaa* Mutta toivottavasti näitäkin saadaan ihmisten kummasteltavaksi viriteltyä kunhan nämä muuttohässäkät ja paperishowt saadaan alta pois. (tuohan oli jo lupauksen lupaus, tai muuten "palaa naama")

Koulussa on alkanut viimeinen jakso tältä lukuvuodelta, viimeinen rutistus ennen kesää ja uusia haasteita. Kevät näkyy jo luokassa, noin puolet luokasta loistaa poissaolollaan. Osa kipeänä ja osalla muuta tärkeämpää tekemistä. En mokomasta stressaa, eihän kyse ole minun asiastani. Pyrin vain itse saattamaan opinnot edes keskiverrosti läpi. Pää tuntuu tyhjältä ja pikkuhiljaa pitäisi alkaa päättämään millaisen päättötyön saisin tehtyä. 
Onko kyseessä taideopus? (tulisi alkaa tuottamaan sisältöä.) Olisiko kyseessä teemallinen kalenteri? (sisältöä tarvittaisiin) Vai kenties jonkin yrityksen verkkosivut? (Niin mikähän firma se olisi.) Vai kenties jonkin satukirjan kuvitus? (Siitä voi tulla meikäläisen töherryksillä melko kyseenalainen satukirja.)
En tahtoisi ajatella asiaa, mutta on pakko. Mitä aiemmin minulla on selkeä tavoite, sitä helpompi viimeisestä vuodesta tulee. Opettajilla ei ole aikaa tai sitten kiinnostusta keskustella asiasta, tunnen olevani täysin yksin asiani kanssa. Mutta näillä mennään. ^^

Katselen Blogini tilastoja, ja huomaan että te tarkkasilmäiset pikku karvapallot ja synkiöt olette lisääntyneet! Woohoo, väkisinkin mieleeni tulee vanha sanonta: "Saan sähköpostia, minä elän." tai jotain sinne päin. 

Olettekos huomanneet että nyt on noussut taas suosioon kaikenlaiset selviytymisteemaiset ohjelmat telkkariin? Tämän selviytymishuuman sai aikaan mielestäni vuosia sitten tapetille nousseet zombit.
Ensin tuli aikanaan suosittu zombipeli Left 4 Dead, ja telkkuun Survivors. Sitten Lost, Walking dead, ynnä muut vastaavat. Nyt sitten Alastomat selviytyjät ja viimeisimpänä Viidakon "tätöset".  Ei siinnä mitään, onhan se kiva katsella ihmisten toilailuja ja edesottamuksia ja arvioida selviytymistä kuin paraskin selviytymis- ja ihmissuhde spesialisti. Alastomat selviytyjät on oikeasti mielenkiintoinen ja selviytyjille todella rankka haaste, kun taas tämä uusi "tätösten bimbosarja" saa oikeasti miettimään miten nämä ihmisraasut on edes selvinneet noinkin pitkälle elämässä. Hohhoh, ensimmäinen jakso takana ja jo 3 on pudonnut pois, Yksi meni hammaslääkäriin, yksi luovutti ja joku tiputettiin pelistä pois kielletyn "sensuroidun" välineen vuoksi. ô.o Perhana että kalvaa mikä se sensuroitu lätkä oikein oli. GRRRR! Pakko kai se on seuraavaki jakso katsoa jos vaikka selviäis mysteeri.. -.-`