12.6.2014

Mr. Frost, sinne ja takaisin.

Fabergén muna..



On taas kulunut aikaa viime kirjoittelusta, ja onhan tässä ollut kaikenlaista kötinää ja hörhötystä mikä aikaa on kovasti varastanut. Taas me väkerretään muuttoa uuteen kämppään, kun VVO härskisti uhkailee yli korkealla vuokralla, ja vaihtoehtoina on joko maksaa tai tulla häädetyksi.. No maksetaan vuokraa, mutta toisessa asunnossa sitten jatkossa. Mutta onhan tässä ollut iloisempiakin asioita. Meinaan kun parhaillaan poden matkaväsymystä vaikka reissusta on jo palattu reilut 3 päivää sitten.

Muista aina lukea turvaohjeet


Iisakin kirkolla.


Käytiin siis Pietarinristeilyllä Miklan ja Miklan sukulaisten kanssa. Paremminkin kyseessä oli Miklan vaarin 75-vuotissynttärit risteilyn merkeissä. En ole saanut oikein tilaisuutta kuin kerran aiemmin tutustua Miklan vanhempiin, ja nythän olikin jo korkea aika rahdata minut koko suvun kanssa risteilylle pällisteltäväksi. Jännitti kyllä vähän, mutta nopskaan tulikin jo selväksi että leppoista ja nauravaista sakkiahan nämä Miklan sukulaiset sitten lopuiltaan olivat.


Miliisi



Reissuun lähdettiin siis lauantai aamuna junalla Lahdesta Helsinkiin, ja sieltä laivalla kohti Pietaria. Sunnuntaina Deluxe-aamiaisen jälkeen käytiin kiertoajelulla katselemassa Pietarin nähtävyyksiä, ja poikettiimpa myös tutkimassa Herra Fabergénin munia Shuvalovin palatsissa.. siis niitä pääsiäismunia... Nnnno, sitten kun munat oli tutkittu niin suunnattiinkin paikallisella vauhdikkaalla taksilla takaisin laivalle, ja olikin jo aika suunnata laivan nokka kohti koto Suomea.

Puatti

Reissu oli sen verran raskas ettei laivalla tullut pahemmin hummailtua, vaan kaikki ylimääräinen aika meni lähinnä nukkumiseen tai syömiseen.
Tästä huolimatta matka oli aivan mahtava kaikkine nähtävyyksineen, ja olenkin todella iloinen ja kiitollinen tästä reissusta jota tuskin olisi tullut muutoin tehtyä. =^-^=

Ja nyt on aika hipsiä takaisin pakkaamaan kamoja, koska huomenna saadaan uuden valtakunnan avaimet hyppysiin ja muutto saa taas alkaa.




26.5.2014

Pulipitsaa ja laastareita.


Woopwoop! Taas täällä keikutaan.



Ollaan oltu aika touhukkaita viime päivät. Kotiuduttiin sunnuntaina Helsingistä. Ja tänään saatiin Miklan kanssa räpsittyä uusia kuviakin blogin koristeeksi. Argh, kummasta kertoisin ensin.. vai tekisinkö molemmista ihan oman postauksensa? Argh... no se jää nähtäväksi.


Jo perjantaina suunnattiin nekku kohti Helsinkiä jossa oltiin päätetty viettää shoppailu/miittiviikonloppu. Seurueeseemme kuului itseni lisäksi Mikla ja Elina. Helsingin rautatieasemalle päästyämme suuntasimme Albertinkadulle, jossa lainaksi saamamme asunto jo odottelikin matkalaisia. Vähän aikaa levähdettyä suuntasimmekin jo Kamppiin etsimään evästä kupuun. Woohoo! kuinka ollakkaan löysimme itsemmme Scan Burgerista mussuttelemassa kaikkea melkein kuollutta ja terveellistä. Evästäessä tuli hivenen kiirus ja tuskainen olo kun palohälyytys paukahti piipittämään. Siinnä sitä sitten survottiin burgeria kitusiin jottei mitään jäisi syömättä jos hälyytys aiheuttaisi ns. ulosajon. No sitä "eläintarha-ajoa" ei kuitenkaan tullut.. Ja vatsaan sattui kun oli vetänyt XXL aterian pikavauhtia naamariin..


Vaappuvin askelin jatkoimme matkaa Kampin syövereihin.. eli Morttiin ja Cybershoppiin. =^-^= Ihastuin ensimmäisenä Mortissa valkoisiin biohazard lökäpöksyihin ja Cyberissä kivaan ommeltavaan hihamerkkiin. Olin kuitenkin päättänyt jo että en tuhlaa ollenkaan reissussa ja etsin vain uutta hanskaa vanhan hanskariepuni korvaajaksi. Hanskaa ei löytynyt ja sainkin vinkin käydä kurkkaamassa Leather Heavenista. No kellohan oli jo sen verran että vierailu nahkataivaassa jäi lauantai aamuun. Siitä sitten lähdettiin pienen kiertelyn jälkeen Alepan kautta kämpille katsomaan leffaa ja lepäilemään.


Lauantai aamuna herättelin talonväen tekopieruilla.. mmm.. se tuntui hyvältä ajatukselta, koska olihan minulla jo kiire Nahkataivaaseen tarkastamaan löytyisikö uusi pyhähansikas vanhan "haisulin" tilalle. Sain siis tahtoni läpi ja raahattua tytöt Picniciin aamupalalle jo ennen sen aukeamis aikaa. Istanbul-aamiaisen jälkeen olinkin jo touhukkaasti paimentamassa pientä goottilaumaamme kohti nahkataivaan portteja.


Kuinka ollakkaan saavuimme taivaan porteille jo ennen avaamisaikaa ja liikkeen avautuessa vitsailinkin (yllättävän nokkelasti) miten olimme roikkuneet oven kahvassa koko yön. Liikkeestä löytyi uusi hanska, WOOPWOOP!.. ja 3 t-paitaa.. ja uusi ronttimaski.. ja kuinka ollakkaan yksi paidoista oli valkoinen.. ja oli käytävä sitten ostamassa Mortista ne kauniit valkoiset Biohazard-housut.. ja se kangasmerkki Cyberistä.. ja Ninjasta uusi ranneke.. Selittelen vieläkin itselleni että kyllä sitä saa vähän törsätä kun Helsinkiin asti oltiin tultu. =^-^=


Eli pienen shoppailun jälkeen alettiinkin jo valmistautua Alternative miittiä varten ja lähdimme hyvissä ajoin valumaan kohti Kaisaniemen puistoa, jossa odottikin melkoinen yllätys.. Kauhukseni näin vain hyllyvän ihmismassan kentällä.. totesin puoliääneen että tuonne ei oltu menossa. Kiersimme tietä pitkin festarilavan taakse etsiskellessämme ns. naispatsasta jonka luona tarkoitus oli tavata muut Altit. Eihän sitä patsasta löytynyt ja puhelimitse saamiemme ohjeiden mukaan suunnistimme väkijoukonläpi puiston reunalle jossa muut bloggarit jo olivatkin kerääntyneenä pieneen piiriin. ^^



Jännitti ihan pirusti, ja oli hienoa nähdä jo seuraamistani blogeista entuudestaan tuttuja naamoja. Valitettavasti ujouttamme jäätiin Miklan kanssa melkolailla taka-alalle ns. kuunteluoppilaiksi. Jälkeenpäin kadutti ihan pirusti ettei normaalisti kovastikkin höpötteleväinen turpavärkkini tahtonut olla lörpöttelytuulella. No kuitenkin jälkeen päin on tullut höpöteltyä ihmisille FB:n kautta. Ja huomannut miten mahtavia tyyppejä tulikin missattua miitissä. ^^
Kuvia räpsittiin melko aikaisessa vaiheessa ja fiilis oli koko illan ajan todella rento ja ystävällishenkismielinen. Pahaa makua ei miitistä jäänyt ollenkaan, se jäi seuraavasta aamusta jolloin krapulanpirulainen yritti tehdä kaikkensa muistutellakseen minua omasta kuolevaisuudestani. Tästä huolimatta heti herättyä tukkapystyssä suunnattiin Miklan kanssa Alepaan hakemaan pulipitsaa, viiliä, tuoremehuu ja laastareita.

Pienen palautumisen ja siivoilun jälkeen olikin sitten jo aika suunnata takaisin kotia kohti Lahteen.
Reissu kokonaiseedessaan pikku haavereista huolimatta oli aivan mahtava, ja kokemisen arvoinen. Tapasin paljon mahtavia tyyppejä ja sain hankittua uuden hanskan. ^^

Iso Kiitos kaikille teille Miittiin osallistuneille ihastuttaville karvapalloille ja tietenkin Leenalle miitin järjestämisestä, toivon kovasti että tavataan vielä toistamiseenkin. Jospa seuraavalla kerralla saisinkin jo suuni avattua rohkeammin kun naamatkin on jo entuudestaan tuttuja. ^^




 AINIIN.. Ja se tämänpäiväinen valokuva-asia.. No jätetään se toiseen postaukseen. ^^


 

21.5.2014

Alternative miittiä odotellessa.

Woop woop!

"Alternative Blogs Finland"-miitti ja lauantai lähestyy raivokkaalla tahdilla. Ihmiset jo miettii mitä laittaa päälle ja millaista säätä on tarjolla Kaisaniemen puistossa tänä vuonna. Itselläni suurin pelko persauksissa on se että FB:n kautta osallistuneista taidan olla ainoa äijä.. Kääk.. Pelottaa ihan perkeleesti miten minun käy. Nokitaanki minut hengiltä? Vai jätetäänkö tyhmyyttäni ulkopuolelle?
(@.@ ARGH! Huomaan että pahennan tilannetta entisestään mitä pidemmälle kirjoitan.)

Mutta vakavasti.. (siis tosi vakavalla naamalla) Odottelen innolla miittinkiä, ja muiden Alttien tapaamista. En ole vastaaviin osallistunutkaan aiemmin eli uusi kokemus taas kerran ihmeteltäväksi. Aion varata mukaan kameran ikuistaakseni tapahtumaa ja miksei voisi räpsiä kameraa pelkäämättömillekkin uusia kuvia blogia koristamaan. ^^

Shoppailu listalle olen valinnut uuden hanskan löytämisen. Vanha kunnon sormikkaani on jo revennyt useasta kohtaa ja haiseekin siltä että siitä voi sanoa että se on "elänyt".. Ehkä se olisi jo aika ns. lopettaa ja päästää viimeiseen lepoon, ennen kuin se alkaa elostelemaan yhtään enempää.

Hansikas tuo mieleeni vanhat kunnon ajat jolloin olin nuorempi, komeampi, hoikempi, suositumpi, ja ja ja..
..ja lähinnä ajat jolloin harrastin Judoa aktiivisesti, ja sen harjoitteluasun jota ei tietenkään voinut koskaan pestä.. kun ei ehtinyt, ja siitä haisevasta rievusta oli vain hyötyä silloin kun joutui kanssakilpailijan kanssa painimaan. ^^ Varmasti kirveli kaverin silmiä..

Mutta... Tästä asusta oli jo olemassa kauhuskenaario että se ryömii kaapista ulos yön pimeinä tunteina, raahaa itsensä sänkyyn jossa nukun, ja herään siihen kun se yrittää kuristaa minut vain siitä syystä etten pidä siitä parempaa huolta. Saman kaltainen  kauhuskenaario on alkanut myös kummittelemaan tämän vanhan, kuvassakin näkyvän, hansikkaan kohdalla. (Tuo lähinnä mieleen Addams Familyn ympäriinsä juoksentelevan käden "Thing".) Tässä tapauksessa hanskaraasu varmaan mönkisi yöllä korvani juureen ja kuiskaisi vapisevalla äänellä: "...äiti... tapa minut..."

Tämän kaiken hapatuksen Mikla referoisi sanomalla: "Tuo hanska on oksettava, heitä se roskiin..."
Ja minähän käyn sen sieltä roskiksestakin kaivamassa talteen kaikkien muiden nukkuessa, ja pidän hansikasta niin kauan kunnes se syöpyy osaksi minua, löydän paremman, tai se lahoaa ja putoaa itsestään pois. Jo aiemmin Mikla yritti tarjota minulle hansikkaan paria vasempaan käteen korvikkeeksi, mutta eihän se minun käteen mahtunut. Kun kiskaisin hanskan räpylään niin tulos oli että se repesi kappaleiksi... Eli lyhyesti virsi kaunis: "Uusi hanska räpylään olisi saatava." ^^

Mutta miittiä ja shoppailua odotellen! See you all soon! ^^

17.5.2014

Malleja ja kuvituksia

Woop Woop! Täällä vielä keikutaan! *Heiluttaa pientä karvaista kättä*

Eilen.. eli perjantaina koulussa oli julkaisu kurssiini kuuluvat mallikuvaukset. Kaikkien onni on se etten itse ollut mallina, vaan saimme kuvattavaksemme tekstiilipuolen tytöt jotka olivat tehneet kouluhommana housut ja asusteen. (asuste tässä tapauksessa oli kassi, veska, kukkaro, olkalaukku) Tässä uppailen jonkin verran päivän tuotosta ihmisten ihmeteltäväksi. Mallina vieraili myös useimmille tuttu bloggari Alice, joka muuten on ihan omin pikkukätösin näpertänyt kuvassa olevan ihan sika mageen Arkkurepun. ^^

 

  Päivä oli kaikin puolin rentoa höhöttelyä vaikka olikin melko raskas. Kuvaukset kesti kaikkineen 5 tuntia jonka jälkeen aloin letraamaan kuvien kanssa. Lajittelu ja muokkailu jatkui vielä kotonakin jälkeen puolen yön. Päivä nappasi mehut äijästä, mutta hauskaa oli, ja kuvaukset toi mukavaa piristystä normi kouluarkeen. Eniten toivon että kuvista olisi malleille hyötyä ja että he olisivat saaneet rutkasti itsevarmuutta, ja tietenkin että ovat nauttineet kuvauksista. ^^
Isokiitos kuuluukin malleille kokonaan hienosta päivästä!


Toivottavasti saan lupaamani omatkin kuvani päivitettyä pikkuhiljaa kunhan nämä kouluhässäkät ja parhaillaan kämpässäni käynnissä olevat ikkunaremontit on hoidettu alta pois. Muistakaa tsempata vielä pari viikkoa, sitten se kesäloma taas alkaa! ^^



12.4.2014

Muutoksia muutoksia.



Huh, lupasin olla kirjoittelematta meneillään olevista muuttohässäköistä, mutta kirjoitampa kuitenkin. ^^ Paljon pakkailua on vielä luvassa, ja vielä enemmän järjestelyitä. Miklan muuttaessa saman katon alle, minun tulee tehdä kattava inventaario rojuihini. Graaak, kämppä on kuin kirpputori, joka hylly ja kaappi pursuaa kaiken maailman tilpehööriä.

Olenkin viime ajat ihmetellyt miten joillakin koriste-esineillä voi olla niin iso "tunnearvo", vaikka ovatkin täysin käyttökelvottomia rihkamia, joita ei voi käyttää kuin korkeintaan paperipainona tarvittaessa. ^^ Olen päättänytkin pelkistää sisustustani... (siis kämppäni sisustusta) ...huimasti, ja annankin Miklalle vapauden sisustella oman makunsa mukaan tulevaa kotiaan. Hii, tästä tulee varmasti tosi jännää molemminpuolisesti.


Asiasta --> kukkaruukkuun..

Tuntuu oudolta ettei tarvitse enää jatkossa juoksennella ruokkimassa kissoja kahden asunnon välillä. Huuuh, kuulostaa liian kivalta ollakseen totta. Varmaan juurrun tietokoneen ääreen tai turpoan atk-tuolin käsinojien väliin jumiin siitä syystä ettei ole enää syytä lähteä lenkille. Tuskimpa vain, Mikla uhkaileekin jo kovasti vievänsä minut koirapuistoon lenkille kunhan kesä tulee. ^^ Saa sitten nähdä toteutuuko uhkaukset.. pelottaa vähän. @.@

..eikä pelkotilaan juurikaan auta se että kuumeinen ja äreä Mikla murisee takanani peiton alla että: "Tulee toteutumaan." Sehän tarkoittaa että saatan menettää kauniit miehiset pyöreät muotoni, ja suurella vaivalla ja mussutuksella keräämäni "rakkauskahvat". Toivottavasti tämä lenkittely jää yhteen tai kahteen kertaan, muuten voi Petristä olla vain rusina jäljellä kesän jälkeen. Hui hirvitystä! -.-` 














       Ps. Niin ja by the way päivitin blogin bannerin. =^-^=

10.4.2014

Pitkästä aikaa I



Tosiaan pitkästä aikaa, woopwoop. Viimeisin "oikea" kirjoitteluni... (lunttaa) @.@
...on Tammikuulta, kun kävin kuumeesta huolimatta ja opintojen pakottamana museossa jotta opintovuoden työpäivät tulisi täyteen. Hah ja pythyi, joskus näissä pyrokratian käppyröissä ei ole mitään päätä eikä häntää, mutta jos aina vain oltaisiin vastahankaan ja möllötettäisiin kotona, niin tuskin mitään uutta ja jännääkään tapahtuisi. Kolikossa on aina kaksi puolta. "Enemmän avoimmuutta uusille asioille Petri", sanon itselleni.

Mutta onhan tässä tapahtunutkin kaikenlaista.. Huh että onkin. Väliin mahtuu niin työssäoppimisjakso kotona "Omina projekteina" kuin myös Miklan muuton valmisteluja ja paljon muuta. Muuttoasioista en ala kirjailemaan sen kummemmin koska Mikla tulee aivan varmasti tästä kirjoittelemaan enemmän tai vähemmän ennemmin tai myöhemmin. Suurin toppari kirjoittelulleni on ollut kuitenkin se ettemme ole 4kk aikana ehtineet/muistaneet/jaksaneet räpsiä uusia kuvia blogia varten. *piiskaapiiskaa* Mutta toivottavasti näitäkin saadaan ihmisten kummasteltavaksi viriteltyä kunhan nämä muuttohässäkät ja paperishowt saadaan alta pois. (tuohan oli jo lupauksen lupaus, tai muuten "palaa naama")

Koulussa on alkanut viimeinen jakso tältä lukuvuodelta, viimeinen rutistus ennen kesää ja uusia haasteita. Kevät näkyy jo luokassa, noin puolet luokasta loistaa poissaolollaan. Osa kipeänä ja osalla muuta tärkeämpää tekemistä. En mokomasta stressaa, eihän kyse ole minun asiastani. Pyrin vain itse saattamaan opinnot edes keskiverrosti läpi. Pää tuntuu tyhjältä ja pikkuhiljaa pitäisi alkaa päättämään millaisen päättötyön saisin tehtyä. 
Onko kyseessä taideopus? (tulisi alkaa tuottamaan sisältöä.) Olisiko kyseessä teemallinen kalenteri? (sisältöä tarvittaisiin) Vai kenties jonkin yrityksen verkkosivut? (Niin mikähän firma se olisi.) Vai kenties jonkin satukirjan kuvitus? (Siitä voi tulla meikäläisen töherryksillä melko kyseenalainen satukirja.)
En tahtoisi ajatella asiaa, mutta on pakko. Mitä aiemmin minulla on selkeä tavoite, sitä helpompi viimeisestä vuodesta tulee. Opettajilla ei ole aikaa tai sitten kiinnostusta keskustella asiasta, tunnen olevani täysin yksin asiani kanssa. Mutta näillä mennään. ^^

Katselen Blogini tilastoja, ja huomaan että te tarkkasilmäiset pikku karvapallot ja synkiöt olette lisääntyneet! Woohoo, väkisinkin mieleeni tulee vanha sanonta: "Saan sähköpostia, minä elän." tai jotain sinne päin. 

Olettekos huomanneet että nyt on noussut taas suosioon kaikenlaiset selviytymisteemaiset ohjelmat telkkariin? Tämän selviytymishuuman sai aikaan mielestäni vuosia sitten tapetille nousseet zombit.
Ensin tuli aikanaan suosittu zombipeli Left 4 Dead, ja telkkuun Survivors. Sitten Lost, Walking dead, ynnä muut vastaavat. Nyt sitten Alastomat selviytyjät ja viimeisimpänä Viidakon "tätöset".  Ei siinnä mitään, onhan se kiva katsella ihmisten toilailuja ja edesottamuksia ja arvioida selviytymistä kuin paraskin selviytymis- ja ihmissuhde spesialisti. Alastomat selviytyjät on oikeasti mielenkiintoinen ja selviytyjille todella rankka haaste, kun taas tämä uusi "tätösten bimbosarja" saa oikeasti miettimään miten nämä ihmisraasut on edes selvinneet noinkin pitkälle elämässä. Hohhoh, ensimmäinen jakso takana ja jo 3 on pudonnut pois, Yksi meni hammaslääkäriin, yksi luovutti ja joku tiputettiin pelistä pois kielletyn "sensuroidun" välineen vuoksi. ô.o Perhana että kalvaa mikä se sensuroitu lätkä oikein oli. GRRRR! Pakko kai se on seuraavaki jakso katsoa jos vaikka selviäis mysteeri.. -.-` 


 

9.3.2014

Jaksotettua elämää.

Woop oop,

Hei te kaikki karvapallot siellä bittiavaruuden syövereissä jotka vielä muistatte minut. Olen laiminlyönyt teitä jo tammikuusta lähtien.. on ollut kouluhommaa ja harjoittelu asiaa. Huuh, välillä on pitänyt vähän kiirusta ja välillä taas olen vain tyytynyt levyttämään sohvanpohjalla puolikuolleena. ^^

Tosiaan koulussa viimeisin jakso on ollut ns. työssäoppimista. Graafisenalan harjoittelupaikat ovat olleet kiven alla, tai sitten vain naamani ei ole työnantajia miellyttänyt tarpeeksi, joten päädyin suorittamaan jakson ns. "omina projekteina" kotona. No mikäs siinä kun tällainen mahdollisuus on niin siitähän tulee ottaa kaikki irti. Aluksi tällainen systeemi tuntui lähinnä ylimääräiseltä lomalta noin niinQ ajatuksen tasolla, sitä se ei kuitenkaan ole ollut. Sain asiakkaita suhteillani niin Suomesta kuin myös ulkomailta. Hommia on riittänyt ja parhaimmillaan olenkin tehnyt 18 tuntisia työpäiviä, joten jakson loppuun näyttäisi olevan tulossa mukava 2vko ylityövapaa. Heh.


Uskon kuitenkin että näin vapaan 2kk itsenäisen työskentelyn jälkeen kouluun paluu tulee olemaan todella masentava. Koulusysteemi kun tuntuu olevan todella jäykkää. En juurikaan ole päässyt koulussani toteuttamaan itseäni tai taitojani ja kaikki aika on tuhlattu vain duuneihin joilla on tarkoitus miellyttää jotain opettajaa. Näistä duuneista kun tulee rekisteriin vain merkintä S = suoritettu, niin ei ole mitään motivaatiota alkaa skarppaamaan jonkin yhdentekevän humpuukiduunin kanssa. Hah, mutta tällaisen systeemin kanssa meidän tulee vain pärjätä ja tuhlata aikaamme saadaksemme paperi todisteeksi "tuhlatusta" ajasta. Plerk.



18.1.2014

Ajatuksia vierailusta Lahden Taidemuseossa ja Muotokuva näyttelystä 15.1.2014

En mikään superkultturelli-ihminen tai sivistyneisyyden esikuva ole koskaan ollut, ja valta osa ns. "taiteesta" näyttää minusta lähinnä vain koiran oksennukselta. Mutta tulipa sitten käytyä puoliväkisin koulutehtävänä Lahden taidemuseon muotokuvanäyttelyssä. =^-^=


Kävellessäni Lahden taidemuseolle mietin mitä odottaisin muotokuvanäyttelyltä. Pidän erityisesti käsin maalatuista tai digitaalisesti tehdyistä, pin up tyylisistä/henkisistä kuvista. Ehkä näkisin muutaman todella mielenkiintoisen teoksen, josta suurella mielenkiinnolla voisin tarkastella käytettyä tekniikkaa, värejä ja varjostuksia, sekä onko kukaan osannut tehdä jotain "uutta". Monet taiteilijat kun vain jämähtää tekemään toinen toistaan samanlaisia alaluokkaisia kuvia. Mielikuvituksettomia ja pervoja paskiaisia. Näen tällaiset näyttelyt kuitenkin mahdollisuutena oppia jotain uutta hioakseni omaa tyyliäni ja tekniikkaani digitaalisenkuvan tuottamisessa realistisemmaksi. Muutoin oletukseni oli että odotettavissa olisi hiili-, lyijykynä-, öljyväritöitä, kipsipatsaita, valokuvia, sekä eripinnoille painettuja teoksia ja "tekeleitä".


Astelin sisään taidemuseoon rinta rottingilla ja hymyssä suin vatsavaivoista huolimatta, ja vilautin siviiliasuisen virkamiehen elkein veikkauksen korttia, koska sillä pääsee taidemuseoon ilmaiseksi keskiviikkoisin klo 9 - 16 välisenä aikana. Ensivaikutelma oli... mitäänsanomaton valkeus. Palvelutiski ja "hilpetuuri"-hyllyt, opiskelija ryhmä opettajineen poistumassa galleriasta oletettavan opettajan kailottaessa että "pipo tulee olla päässä kun ulkona on pakkasta." Pfft.. moukka opettaa pukemaan päähineen sisätiloissa, oppimani etiketin mukaan se puetaan vasta ovesta ulos astuessa.
Mari Hokkasen "Disposer"


Huomioni kiinnittyi ensimmäisenä Mari Hokkasen alumiinille tehtyihin värivedoksiin, erityisesti "Disposeriin". HAH, vihdoinkin sitä mitä olin odottanutkin. Hauskoja värejä, synkkyyttä, pirteyttä, henkilö hahmoja joiden olemassa oloa ja elämää jäi miettimään. Profiloituani aikani kuvien henkilöitä jatkoin portaita alas galleriaan vain kokeakseni tulleeni kusetetuksi pahemman kerran.


OIKEASTI! Olisiko minun tullut maksaa 7€ siitä että saan katsella väreillä "paskattuja" lakanoita? Ei saatana! Ei vaan mene minun järkeen.. töitäni on sanottu alaluokkaisiksi.. mutta tämä "saaste" jota taiteeksi kutsutaan ei yllä edes esikoulutasolle. Oli aivan pakko mennä katsomaan taiteilijoiden ansioluetteloita ja tyrmistyin siitä miten ihan oikeasti koulutetut, jopa akateemiset, ajattelevat  ihmiset voi tehdä tällaista paskaa ja odottaa jonkinlaista arvostusta.. totean että "meistä on moneen junaan ja moni jää asemalla." On oltava kiero tai nero että voi saada apurahaa tai tuloja tällaisella sotkulla.. huhhuh.. tunsin itseni tyhmäksi.. olisinpa tiennyt tällaisesta mahdollisuudesta, ja olisin varmaan ollut tunnustettu ja tunnettu korkeatasoinen taiteilija jo päiväkerhossa. No olenpahan ainakin oikeilla jäljillä. Hah, "eihän kukaan voi epäonnistua taiteessa."

"Jos se puhuttelee, se on taidetta":
Tätä fraasia mielessäni toistellen jatkoin varovaisin askelin takaisin alakertaan ohittaen nopeasti, jonkinlaista perhettä kuvastavat  sutatut "riippumattolakanat". Jäin tutkailemaan S-marketin ja Siwan lähikauppoja kuvastavia  kolmiulotteisia kyhäelmiä jotka oli tehty sekatekniikalla. Varsin näppäriä ja hauskoja, en tosin haluaisi mokomia kotiini, ja vallan samasta syystä teokset oli laitettu muiden riesaksi, miksipä ei sitten museoon.

Jarkko Liutun Digitaalinen kollaasi "Lost Viking" vuodelta 2013.  

Ensimmäisessä huoneessa jäin tutkimaan maalarinteipillä seinään liimattuja sekatekniikalla tehtyjä kuvia. Läheltä katsottuna mitäänsanomattomia töherryksiä, mutta yllätyksekseni näin niissä jotain kaunista tasapainoa katsoessani samaa kuvien rypästä kauempaa toisen huoneen puolelta raamittaen kuvan huoneeseen johtavan kulkuväylän avulla. Aika kiva mutta kokonaisuus ei kertonut minulle yhtään mitään.

Kakkoshuoneessa ensimmäisenä katseeni vangitsi teos joka toi mieleeni vain fraasin, "ennemmin tai myöhemmin jompikumpi antaa periksi, pää tai seinä." Tässä työssä periksi antajana oli seinä koska nukke tai vaatteet oli ripustettu seinälle muistuttamaan hahmon peräosaa, jännä asetelma.


Timo Takalan "Poseeraaja"
Huomioni kiinnittyi kuitenkin nopeasti Timo Takalan pieneen HD-video tekniikalla toteutettuun "Poseeraajaan", kuva oli hauskasti toteutettu. Katse lähti harhailemaan kuvassa eritasoisten video layereiden vuoksi. Katse halusi hakeutua henkilön silmiin mutta väkisinkin hakeutui reunoilla ärsyttävästi näkyviin kuvan haamuihin/varjoihin/ääriviivoihin, sekä kuvan läpi liukuvaan silmiä räpäyttävään tasoon. Kerrassaan ärsyttävä kuva, jossa liikkumattomuus ja liike tekee inhottavan katselukokemuksen. Sain teoksesta  uutta pontta omille kokeiluilleni saada kaksiulotteinen kuva teknisin keinoin liikkuvaksi kolmiulotteisvaikutteiseksi illuusioksi, hyvin pienieleisesti liikkuviksi kuviksi. 

Tutkailtuani aikani tavanomaisesti, hyvin ja hyvin huonosti, toteutettuja maalauksia henkilöistä kunnes valot museosta yllättäen sammuivat, ja ajattelin palata yläkertaan kirjatakseni nimeni vieraskirjaan kun yhtäkkiä kaikki teokset näyttivätkin niin samanlaisilta pimeässä.


Sanna Maria Paanasen, "Katseet"
Katseeni kiinnittyi vielä rappujen yläpäässä hämärässä nurkassa odottavaan Sanna Maria Paanasen "Katseet" öljyvärityöhön. Kalpea naishahmo, lähes mustaa taustaa vasten, valkoinen mekko päällä. Jäin vähäksi aikaa tuijottamaan maalauksen hahmon silmiä ja ihmettelin monikkomuotoa teoksen nimessä. Vaikka kuinka tuijotin, taulun henkilö tuijotti aina vain vasemmalle yläviistoon. Totesin mielessäni: "mitä muistelet."

Kirjasin nimeni vieraskirjaan, tutkin vielä hetken taiteilijoiden ansioluetteloita ennen kuin kiitin henkilökuntaa ja poistuin kipakkaan ulkoilmaan vain kysyäkseni itseltäni mistä minä olisin maksanut 7€, mitä minä opin? Hmm.. Koin saaneeni jotain täysin ilmaiseksi.

Näkemykseni ja ymmärrykseni muotokuvista on laajentunut. Muotokuva ei ole vain henkilökuva, se voi olla mikä tahansa kuva. On se sitten tahra lakanassa tai oikeasti tarkka esittäväkuva. Sain jonkin verran uutta näkemystä, ja kävin läpi monia tunteita kuten vihaa, pettymystä, mielihyvää, huvittuneisuutta, tyyneyttä ja tyhjyyttä, puhumattakaan vatsavaivoista, jotka toivat tähän elämäni pikku episodiin omanlaistaan jännitystä.

Toteankin siis että sain hyvin paljon vierailustani Lahden taidemuseossa, ja loppujen lopuksi 7€ sisäänpääsymaksu ei tunnukaan niin kovin suurelta, pikemminkin naurettavan pieneltä, tai sitten pyrin vain perustelemaan asiaa itselleni.. Plerk..


Kiitos Opettajille, Oppilaitokselleni, Lahden kaupungille ja Veikkaus Oy:lle tästä kokemuksesta.