23.12.2013

Mikäs päivä se huomenna on?

Plerk,

Koko alkanut "loma" on mennyt istuen päätteellä. Onnettomilla webdesignerin taidoillani olen koittanut saada portfolion ENSIMMÄISTÄ sivua valmiiksi... Voin todeta että ei ole paljoa projekti edennyt vaikka työ tunteja mokomaan sivuun on jo tussattu kolmen pofon verran. Suurin ongelma on ollut se että yhden ongelman ratkettua ilmaantuu toinen ratkaistavaksi. Haha, no kaippa se vain on tutkittava että jokupäivä osaisi jotain saada valmiiksikin. ^^

Mutta mutta, vihdoin sain kuitenkin revittyä itseni ylös koneen äärestä siirtyäkseni pisteestä A --> G pisteeseen, eli Miklan kämpille ô.o ...datailemaan, sekä tarkistamaan että herra Namilla ja herra Tinillä on ruokaa ja juomaa riittävästi, sekä että heidän badezimmerinsä on jouluisen puhtoinen ja ruusuvedellä kiillotettu.

Tällainen pikku tauko pofoilusta tekee minulle pelkkää hyvää, saan kasattua ajatuksia ja rentoutua tuhlaamalla aikaani johonkin turhanpäiväisempään... mmm.. kuten esim... öööp... NO VAIKKA Hygieniaan! Hooh, olipa vaikea keksiä jotain pofoa turhempaa asiaa. Hah.

En ole katsonut itseäni peilistä sitten viimeisimmän koulupäivän jälkeen, ja näky oli... mmm ...erilainen mihin olen tottunut:
Mustat silmänaluset, liian vähästä nukkumisesta ja kahvin litkimisestä. Parran sänkikin oli virahtanut sentillä sitten viimenäkemästä. Henkeäni en uskaltanut edes haistella koska pelkkä verkkokalvoille piirtyvä kuvatus oli jo melkolailla.. mmm.. "jyrkkä".


No mutta jospa tänään ottaisinkin rentouttavan kylvyn ja sen jälkeen sekoitan Miklan Simsien sosiaalisen elämän ylösalaisin, ja rakennan jonkinlaisen massiivisen luxus rinnetalokompleksin. Hahaa >:3

Ajatuksissa pyörii massiivinen mutta kompakti super moderni 3 tasoinen kokonaisuus, panorama parvekkeineen, lasitettuine uima-allas seinineen, sekä talon alle rakennettuine parkkitiloineen.
Hooo, tästä tulee niin kivaa, ja Mikla tulee taas kerran näyttämään minulle vihreätä naamaa ennen kuin häätää hahmoni ökykartanosta ja sijoittaa oman kommuuninsa sinne asustamaan. No eihän se haittaa kun Mikla tykkää enemmän pelata, kun taas itse saan kiksini suunnittelusta ja rakentamisesta. ^^


HOPS! Mutta huomennahan on jo joulu. ô.o Miten tämä aika menee näin nopskaan.. Huomenna on kaupat auki puoleen päivään ja ylihuomenna puolesta päivästä eteenpäin. On hassua seurata kun ihmiset hampstraa hulluna ruokaa kaupoista peläten nälkäkuoleman yllättävän sinä aikana kun kauppa on kiinni kokonaisen 24 tuntia. ô.o Ja normaalina viikkonakaan nämä samat ihmiset eivät käy kuin korkeintaan 2 kertaa ostoksilla. Hahah. ^^



Älkää ihmiset stressatko, vaan pysähtykää nauttimaan pelkästä olemisesta. Minä lähden nauttimaan vaahtokylvystä ankkaradion kanssa.

Hyvää ja rauhallista joulua toitotellen.

"If you are been naughty this year, it is possible ghost of Alice Cooper is coming whack your ass to red tomorrow" ~Petri~


20.12.2013

Woooh, jokose joulu.. ô.o



Hiphei!

Ja niinhän se Petri lompsii joululomalle ennen aikaisesti jättäen koulun puolipakollisen puurojuhlan väliin... en ole ylpeä pinnaamisesta, mutta omaan luonteen, jonka ominaispiirteisiin kuuluu muun muassa "kaeken-mualiman-kissanristijäesten" ammattimainen välttely. Olen siis eläessäni välttynyt monelta teennäiseltä hauskalta ja turhan panttina torottamiselta. Ovat varmaan monille tosi tärkeitä perinteitä, joita ilman elämä menee sekaisin ja mieli bluussille.


Mutta unohdetaampa tämän päiväiset rikkomukset ja keskitytään niin kovasti ansaittuun joululomaan. En kuitenkaan vain ole köllötellyt koko päivää vaikka kouluun ei tullut mentyäkkään, nimittäin lomani ohjelmistoon kuuluu muun muassa kissa armeijamme ruokkimisen ja kissan kikkareiden keräilyn lisäksi ankaraa nettiportfolion tekoa. Tätä porttista varten päätin kiskoa ylleni ihan oikean kauluspaidan ja asiaan kuuluvan puvuntakin, jotta saimme räpsittyä "hienoja"-digikuvia ennen kuin Mikla rientää Joulun viettoon sukulaistensa luo. Waawaawaa, ja minä reppana jään istumaan pikku pizzalaatikkooni pikku kissa kainalossa ajatellen vain pieniä synkkiä asioita, pieni kyynel silmäkulmassa... :`( Pffft, ei nyt kuitenkaan ihan noin, ompahan minulla aikaa touhuta ihan oikeita miesten juttuja. >:3 (Lue: pelata smurffipeliä)

Jeps, mutta palataan porttikseen. Dead line tolla porttiksella tosin on vasta tammikuun lopussa, mutta miksipä virutella projektia ensivuoteen, kun sen saa kätevästi väkerreltyä joulun synkimpinä hetkinä. Ja ihmetellä sitten uutena vuotena että minne se loma sitten menikään. No, olen jo ilmoittanut että tulen aloittamaan tulevan vuoden siitä mihin edellinen päättyi, eli pinnaamalla 2 ensimmäistä koulupäivää varmistaakseni itselleni 5 extra loma päivää. Wahwahwah... Huomautettakoon vielä etten suosi pinnaamista ja en koe minkäänlaista ylpeyttä asiaan liittyen. En vain enää tällä ikää tunne tarvetta olla aina paikalla koska oppimiseni ei vaadi läsnäoloa.

Porttis suunnitelmani on melko taivaita hipova ja osaamiseni rajoja koetteleva. Olen maininnut aiemminkin että lähestulkoon aina suunnitelmani paisuvat kuin pullataikina ja lopulta kaatuvat omaan mahdottomuuteensa. Toivon kovasti ettei tälläkin kertaa tapahdu näin sen jälkeen kun olen koko lomani tuhlannut tämän porttiksen väkertämiseen. Hehe, mutta sehän riippuu täysin omasta itsestäni. Tälläkin ruodolla kaikki on mahdollista, kaikki välineet minulle on annettu jo syntyessäni tälle pikku pölypallolle. Riippuu vain itsestäni miten tätä ruotoa opin vain hyödyntämään. Hiiih, olen toistaiseksi todella täynnä tarmoa projektini tiimoilta, mutta saan silti hillittyä itseäni, jotta saan annettua Miklalle aikaa ennen kuin hän lähtee reissulle Pohjois-Karjalaan. ^^


En vielä julkaise hienoja pukukuvia koska ne julkaistaan sitten samalla kun porttikseni on valmis. Hehee. Kuitenkin niille jotka aikovat pitää Blogivapaan vuoden vaihteen tai muuten vain ovat estyneitä käyttämästä verkkoa, Teille kaikille Hyvää Lomaa, Herkullista Joulua ja Riehakasta uuttavuotta. Mutta te kaikki muut tulette vielä kuulemaan minusta joko ennen joulua tai viimeistään jouluna, jolloin aion julkaista jotain kivaa tervehdystä.



Ps: Ainiin ja JES! tilastojen mukaan tätä Blogia on kurkkinut yli 1000 ihmistä! HOOO!! Sehän on ihan järjetön määrä. JA "Hssssshhhh.." niille jotka ajattelevat että puolet noista katselu kerroista ovat ihan omiani. Ehkä niin on mutta en välitä, numerot ratkaisee, enkä suostu hyväksymään sitä tosiasiaa, että sivuni ei ole kovinkaan suosittu. Kuitenkin Iso kiitos teille kaikille ihanaisille karvapalloille jotka vielä kuukaudenkin jälkeen olette saaneet iloa löperryksistäni. *MWAH* Ootte parhautta. =^-^=

Ja nyt lomille *LOMPS* ja Ihan huippua Joululomaa kaikille! ^^

13.12.2013

Perjantai 13.







13.12.2013

Taikauskoiset höppänät uskoo että Perjantai 13. päivä on huonon onnen päivä. Tämä juontaa juurensa jo satoja vuosia vanhoihin uskomuksiin että perjantai on jo itsessään huonon onnen päivä ja siihen että numero 13 on huonon onnen numero. Sittemmin nämä uskomukset ovat menneet sekaisin ja niin meille kaikille tuli ihan ikioma huonon onnen päivä. plah.. Mutta ei minulle.. :`( Olen nimittäin huomannut että juurikin tänä kyseisenä päivänä kaikki tuntuu menevän putkeen ja sanonkin että Perjantai 13. on minulle onnen päivä. Heh, tapasin myös tyttöystäväni kyseisenä päivänä ensimmäistä kertaa. Haha. ^^ Ja onhan se kiva että silloin tällöin minustakin tuntuu että asiat onnistuu keskivertoa paremmin.

Huippua Perjantaita kaikille! Woopwoop! =^-^=

7.12.2013

Ihmiset kiistelee.. @.@

Ihmiset kiistelee kotona, koulussa, työssä, kadulla ja noin yleisesti missä tahansa paikkaan ja aikaan katsomatta. Tätä olen ihmetellyt jo kauan, vaikka en itsekään mikään puhtoinen kaikkien kaveri ole riitelyn suhteen aina ollut. Mutta myöhemmin olen huomannut että minulla ei ole tarvetta riitelyyn ja olen päätynyt vain ihmettelemään tätä ihmisten tapaa kommunikoida ponnekkaasti.
Jotkut sanovat että riitely puhdistaa ilma, ihmettelen miten se voisi mitenkään tehdä niin. Itseäni ainakin jäisi harmittamaan ja kuristamaan jos minulla olisi kränää jonkun kanssa tai joku on ponnekkaasti ilmaissut itseään minulle tai kritisoinut asiattomasti olemassaoloani. Eli omasta mielestäni ilma nimenomaan pilaantuu riitelystä. Ilmaa on pirunvaikea puhdistaa jos se on päässyt näin hapantumaan.


Ehkä "kiistattomuuteni" johtuu siitä koska ajattelen että jokainen on täysin oikeutettu omaan totuuteen asioista ja se on täysin hyväksyttävää. Totuuksia voi verrata toisiinsa, mutta ei niiden takia kannata alkaa kiihkoilemaan. Ihmiset tekee moraalisesti vääriä asioita toisiaan kohtaan, mutta entäs sitten? Ne ovat vain toisten tapa hoitaa asioitaan ja kukaan ei ole niin erityinen, että olisi varaa mennä tästä tuomitsemaan tai vetämään toista hirteen. Onneksi meillä on olemassa lait jotka rajoittavat räikeimpiä tapauksia, ja tuntuu ihan oikealta että ihmisiä vangitaan ja rangaistaan heidän kolttosistaan.Itselleni helpointa on vain hyväksyä ihmisten vääryydet ja jatkossa vältellä arvomaailmaltani erilaista seuraa, vain säästelläkseni yöuniani ja säästyäkseni turhalta mieliharmilta.


Tykkään että koti on paikka jonne on kiva palata, paikka jossa on helppo viihtyä ja vaikka vain olla. Jos joku asia harmittaa siitä kannattaa keskustella ennemmin kuin hautoa harmistusta maailman tappiin asti ja sitten ottaa "äkykortti"-taskusta kun hetki on sille kaikista huonoin. Hassua että niin monet toimii näin, kertokaa ihmiset mistä tämä johtuu. Itse en siihen vastausta ole keksinyt. Ainoastaan arvaillut että onko kyse kriisistä, vai kenties itsekkyydestä. Vai johtuuko asia vain siitä että peilaan äkyilyä omaan toimintaani ja en ymmärrä tilannetta siitä syystä toisten toimintaan? Jänskiä juttuja. ô.o

Palatakseni ihmisten riitelyyn. On todettu että ikään katsomatta riitely kulkee samaa kaavaa niin kotona, työssä kuin koulussakin, aivan kuten pikkulasten hiekkalaatikko tappelut. Kun tämän tiedostaa ja on turhaa aikaa seurata ihmisiä niin heidän riitelyä on sekä hauskaa että myös mielenkiintoista katsella sivusta, vaikka ei olisikkaan mitenkään tietoinen asiasisällöstä. On myös hassua että tällaiset känkkäränkät isot pikkulapset jotka eivät pysty hallitsemaan edes omaa itseään ovat niitä jotka päättävät toisten ihmisten asioista. Ach! APUA, nytpä alkoikin tuon ajatuspierun jälkeen oikein pelottamaan. päättääkö tosiaan joku yli kasvanut ja turvoksiin pöhöttynyt, karvanaamainen lapsi minun asioistani tuolla jossain toimistoviidakon pimeimmässä nurkassa.. Kuullostaa ihan kuin lapselle olisi annettu liekinheitin ja laatikollinen krataatteja, ja sanottu että "Leikippä Eetu nyt vähän aikaa noilla ja ole kiltisti!" @.@

3.12.2013

Klipsukorut

Olen maininnut aiemmin että minulle on niin kovin ominaista kokeilla kaikenlaisia asioita. Viimeisimpiä ajatuspierujani, bloggailun lisäksi, ovat olleet myös ns. klipsukorut. Ajatuksen kokeiluilleni sain äidiltäni joka myös tykkää kokeilla kaikenlaisia eri asioita rautalanganvääntelyasioista tiffanihommiin.

Yleensähän näitä klipsuasioita väkerrellään virkkaamalla klipsukoita narunpätkäsykkyrän sisään. Minun pulleroisilla nakkisormilla kun ei mitään puikkoja pyöritellä, paitsi syömäpuikkoja, niin päätin kokeilla korujen tekoa klipsukoista pujottelemalla niitä kiinni toisiinsa 3mm samettinarua tai kumirämpsynarua käyttäen.

Totesin että klipsu korujen tekeminen oli todella helppoa ja hauskaa pikku puuhastelua. Laitankin tähän  löpötykseen vähän ohjeistusta miten näitä klipsukoita saa kivasti näprättyö monikäyttöiseksi pötkyläksi jota voi käyttää vaikka ranne koruna, vyönä tai vaikka henksselinä jos niin lystää. Periaatteessa näiden kanssa on vain mielikuvitus rajana.



Vieressä karkea ohje miten klipsut saa kivaksi letkaksi. Ja eikun näpertelemään. ^^

Yhteen rannekoruun tarvitset:

2x13 klipsua ja balttiarallaa 27cm kumirenksunarua.

(Hah, harvinaisen selkeät ohjeet. ^^ Sorry en juuri tähän hätään muista tarkkaa renksun mittaa, mutta kokeilemallahan sekin selviää.)




Klipsumestarin cybervinkki:

"Ennen klipsuttimien sitomista taivuttele klipsukoiden terävät reunat pyöreiksi välttyäksesi pahimmilta vammoilta. ^^"


(Huom! Vinkkikuva on taidokkaasti lavastettu ja Miklaa ei ole vahingoitettu kuvaa otettaessa.)

28.11.2013

Digital Art!



Piirustelu ja töhrääminen minulla on ollut verissä jo pienestä pitäen. Pääasiassa olen kuvaa tykännyt tehdä lyijykynällä. Värillisiä kuvia aloitin näpertelemään vasta kolmisen vuotta sitten, jolloin löysin tieni digitaalisen piirustelun pariin. Alkuun testasin piirtopöytääkin, mutta koin sen aivan pirullisen hankalaksi vekottimeksi, joten tyydyin käyttämään lähes ilmaista piirto ja maalausohjelmaa, Artweaveria, sekä MMO hiirtä.


Hiirellä työskentelyni on enemmänkin värien levittelyä kuin perinteistä kynällä piirtämistä. Pari vuotta sitten aloin käyttää piirtopöytää kuvien hahmotteluun. Aikani hakattuani päätäni seinään alkoi piirtopöydällä töhertely tuntumaan luonnollisemmalta, kuitenkin käytän kynää ja hiirtä kokoajan rinnakkain riippuen eri työvaiheista.


Mistä sitten sain ajatuksen piirtelylleni. No, se oli enemmänkin sattumaa. Pelailin aikanaan vallattoman paljon onlineropetteluja, pääasiassa Champions onlinessa. Välillä hiljaisina hetkinä sitten käytin idlausaikani piirtelyyn, ja kerran kysyinkin online-ystävältäni mitä tämä pitäisi ajatuksesta, jos koittaisin piirtää hänen hahmonsa niin että miltä se näyttäisi in real life. Hän innostui ajatuksesta ja söhersin kuvan. Olin itsekkin kuvaan oikein tyytyväinen. Kun hollantilaisen ystäväni poikaystävä tuli kateelliseksi kuvasta päätin piirtää hänellekkin kuvan joka onnistui. Tämän jälkeen tämän hollantilaisen pariskunnan ystävä tuli kateelliseksi. Tehtyäni hänenkin hahmostaan kuvan, tämä ystävä päätti käyttää kuvaansa verkkosivujensa etusivuna mainiten myös nikkini sivuillaan, siitä seurasi se että verkon yli rymisteli huhu kaverista joka piirtää ropehahmoja niin miltä ne voisivat näyttää in real life.



Minulle alkoi tulemaan pyyntöjä kaikenlaisilta ropettajilta ja jokainen pyysi haluaisinko piirtää heillekkin kuvia. Pahimmillaan minulla oli yli 30 henkilön työjono. Sain piirrettyä 1 - 2 kuvaa päivässä koska yhden kuvan piirtäminen otti aikaa 8 - 40 työtuntia. Eli olin työllistetty ympärivuorokautisesti kuukausia ja kuvien tekeminen alkoi jo haitata päivätyöni tekoa valtion konttorissa, koska piirtäminen otti minusta kaikki mehut irti. Puolessa vuodessa olin jo tehnyt ihmisille yli 120 kuvaa, jolloin minun oli jo laitettava loppu tälle hyväntekeväisyystouhuilulle.


Mikä sai minut jatkamaan piirtelyä noinkin kauan, johtui siitä että sain valtavan hyvän olon siitä kun näin miten iloiseksi joku vieras ihminen tuli tunnistaessaan oman hahmonsa ruudulla. Tällä ilon tuottamisella oli mielestäni hyvä pönkittää omaa egoani, ja se toikin paljon itse varmuutta töhertelyyni. Ainoa miinus tällaisessa massatuottamisessa oli se että olen tullut likimain täysin sokeaksi omille töilleni ja taitojeni karttuessa vanhimmat työt joista olin niin ylpeä näyttävät vain alkeellisilta tekeleiltä ja minusta on tullut valtavan kriittinen kuvieni suhteen. Olen yrittänyt löytää jotain uutta tapaa tehdä kuvia, seuraan paljon millaisilla tekniikoilla ihmiset kuvaa tuottaa ja teen kokeellisia kuvia. Ennen kaikkea pyrin tekemään/kokeilemaan jotain uutta jokaisen uuden kuvan kanssa.

Photorealismiin en ole aivan päässyt kuvillani, mutta tiedän että se on mahdollista jokupäivä, jos vain puhtia taitojen hiomiseen riittää. Piirtämisessä parasta on se että sen voi oppia kuka tahansa. Monet yrittävät väittää että he eivät osaa, tämä väite ei pidä paikkaansa, vaan jokainen piirtää niin tarkkaan kuin miten he maailman havainnoivat. Tekniikkaa voi aina hioa ja aina voi oppia uutta. Kaikki riippuu kiinnostuksesta kuvaan ja sen tekemiseen, on sitten kyse valokuvaamisesta, maalaamisesta tai piirtämisestä. Tarvitaan vain vähän rohkeutta ottaa suti käteen ja alkaa roiskimaan tahroja paperille.


"Jokainen taiteilija on ollut alkujaan amatööri."
-Ralph Waldo Emerson-

26.11.2013

Mr.Frost ja kadonneen motivaation metsästys

Mainittakoon heti alkuun etten ole mikään super treenaaja, vaan ihan "tavallinen" persoonallinen pontsukka. Aikanaan olen kuitenkin ollut mukana urheiluhommissa hyvinkin aktiivisesti; kokeillut asioita mäkihypystä - laitesukellukseen ja kaikkea niiden väliltä. Lähimpänä sydäntä on ollut ruoka.. ACH! ..ei vaan itämaiset taisteluhommat, en kuitenkaan mikään ninja ole vaikka osaankin juosta veden päällä. Juoksukuntoni on heikko. Olen kuitenkin peto lyhyillä matkoilla. Voisin vaikka kirjoittaa pienen kirjan nimeltään "Jääkaapille ja takaisin."


Lueskeltuani muutamia blogeja olen huomannut että ihmiset tykkää tehdä pieniä treenipyrähdyksiä. Usein treenaamisen suurin este on treenaaja itse. Alkuinnostuksen jälkeen itsellänikin tuppaa motivaatio olla melko lopussa; ehkä olen aloittanut harjoituksen alkuinnon vauhdittamana liian kovilla panoksilla ja ajanut itseni piippuun asenteella "kaikki minulle heti-nyt-äkkiä". Ennen tätä on hyvä pysähtyä miettimään asiaa ja palauttaa mieleen miksi alkujaan aloitin treenaamisen. Mielestäni tasapainoinen treenaaminen ei ole sitä että vedetään viikon aikana säännöllisesti hikijumppaa ja that`s it; se on vain pieni osa treeniä, väitänkin että hikijumppa on vain 1/5 treeniä. Treeni reseptini on:




   1/5    Hikoilua
1/5    Vettä
   1/5  Syömistä
   1/5       Lepoa
+ 1/5 Tavoitetta
=           Treeni




Tärkeää on se että ymmärrämme että olemme täydellisiä jo sellaisina kuin olemme, ja jos jokin asia itsessämme häiritsee niin siitä valittaminen ei muuta mitään vaan meidän tulee tehdä asialle oikeasti jotain saavuttaaksemme tuloksia. Niitä ei saavuteta jumpan aikana eikä ravintoa vältellen vaan suunnitelmallisesti ajan kanssa. "Poppakonsteja ei ole" ja "ongelmia" ei ratkaista samalla tavalla kuin miten ne on saatu aikaan.

Treenaaminen on elämäntapa, tai elämäntavan muutos.  Treenaus tulee aloittaa heti alussa hyvällä suunnitelmalla. Treenaajalla tulee olla terve ja realistinen tavoite, oli se sitten muutaman kilon pudotus, senttimetrien nipistystä, suorituskyvyn nostamista, maitopurkin pöydältä jääkaappiin nostamista tai kodin siistinä pitämistä.

Esimerkiksi: "Aion pudottaa 6kk aikana painoani 10 kiloa tai nipistän housu kokoani 6 numeroa pienemmäksi tasapainoisella ruokavaliolla, levolla ja 2 jakoisella treeniohjelmalla + ryhmäliikunnalla. Treenaan maanantaisin hikijumpparyhmässä, keskiviikkona yläkroppaa kuntosalilla ja perjantaisin alakroppaa kuntosalilla. Tiistaina, torstaina ja viikonloppuisin pidän lepo päivät. Nukun säännöllisesti vähintään 8 tuntia yössä."

Tai sitten: "Siivoan kämppäni 2 tunnin aikana siistiksi kolmijakoisella siivousohjelmalla; aloittaen asioiden siirtämisellä oikeille paikoileen, imuroimalla ja lopuksi luuttuamalla lattiat."



En tiedä onko tuo paras esimerkki, mutta esimerkki kuitenkin. Hyvän ja realistisen suunnitelman pohjalta on helppo aloittaa treenaaminen ja sitoutua siihen. Kroppaa muovaillessa pelkkä kilojen tuijottaminen on todella typerää, koska treenin aikana voi kilot jopa nousta vetristyneempien osien korvautuessa lihaksella. Eli ennemminkin kannattaakin kiloja seurata mittanauha kädessä. Punnitseminen kannattaa myös aina tehdä samaan aikaan päivästä koska kilot voi heitellä kilon-pari välillä pelkästään yhden päivän aikana, itselläni paino heijaa n.3kg haarukalla.

Jos treenaamisessa esimerkiksi vatsalihas liikkeet tuntuvat vastenmielisiltä, se kertoo vain että niitä tulee tehdä enemmän. Koskaan ei kannata keskittyä tekemään vain niitä liikkeitä jotka tuntuvat helpoilta, koska silloin ei tulosta tuppaa tulemaan, siitä syystä ryhmäliikunnat ovat erittäin hyvä ja tasapainoinen valinta. Liikkeitä kannattaa myös vaihdella koska lihakset tottuvat ajan mittaan aina samaa kaavaa toistaviin liikkeisiin ja tulosten syntyminen lopahtaa. "Lihakset tykkää vaihtelevista ärsykkeistä."

Liikkumisesta on paljon hyötyä. Ensimmäiset mitä olen itse huomannut on se että nukkuu paremmin ja olo on paljon pirteämpi kuin vain sohvalla makoilun jälkeen. Itsetunto ja itsensä arvostaminen paranee, ja elämään tulee säännöllinen rytmi sekä sisältö. Mikä tahansa liikkuminen jossa tulee hiki "humalluttaa" tähän hyvään oloon monet ihmiset jäävät niin sanotusti koukkuun. Olen maininnut tästä humaltumisesta jo aiemmin löpötyksissäni. Tähän väliin sopiikin vanha sanonta:

"Jos seisot, Seiso. Jos istut, Istu. Ennen kaikkea älä horju."
-Joku budhalainen viisastelu-

Ennen kaikkea kun aloitat treenaamisen sitoudu siihen täysillä.



Miten motivoida itseään. Tämä on jännä juttu se nimittäin riippuu myöskin omalla tapaa asenteesta ja itse psyykkauksesta. Jos sanot itsellesi että joku asia "on vaikea" tai sanat "en pysty" tulee mieleen;
olet aivan oikeassa, tällä asenteella et pystykkään. Ihmiset rakentavat itselleen esteitä hankaliin asioihin; LOPETA SE HETI, koska tämä toimii myös käänteisesti; ihmismieli on uskomattoman hieno työkalu.

Jos et saa tehtyä minuutissa kymmentä punnerrusta niin entäs sitten? Teet sitten yhden minuutissa ja seuraavalla kerralla yhden enemmän. Ennen kaikkea et ole luovuttanut etkä jättänyt mitään kesken. Parin viikon jälkeen huomaat että kymmenen on jo helppo asia, ja voit jo tehdä pari ylimääräistä punnerrusta lisää. Tärkeintä on se että olet itsellesi rehellinen ja voit sanoa rehellisesti että olet tehnyt oikeasti parhaasi. Lopeta sanominen "yritän tehdä parhaani", vaan yksinkertaisesti tee parhaasi. Lopeta "mutkuttelu ja kiemurtelu" koska se on vain nippu tekosyitä. Erityisesti sitoudu asiaasi, mitä sitten teetkin. Sillä ei ole mitään merkitystä mitä muut ovat asiastasi mieltä, he peilaavat asiaasi vain omaan elämäänsä ja omaan kokemaansa. Asia on kuitenkin sinun juttusi ja se on sinulle tärkeä, silloin teet oikein kun sinusta siltä tuntuu. Jokaisella on oma totuus asioihin. Tämä löpötys on minun totuuteni asiasta ja seison selkä suorana asiani takana. Räyh!

Kuitenkin tiivistääkseni, suunnitelmallinen ryhdikäs harjoittelu, riittävä nesteytys, terveellinen ravinto ja riittävä lepo on ohjeeni tasapainoisen treenin alkuun. Woop oop!

24.11.2013

Freak in the middle of the neon rain





Muistan maininneeni että klubittelu on yksi hauskimmista harrasteistani. Nyttemmin tosin jäänyt vähemmälle, mutta rytmi virtaa silti suonissa ja löydän itseni tuon tuostakin heilumassa ajatuksissani kun oikeat rytmit vetävät mukanaan.




Olen tottunut olemaan tanssilattian outolintu, pidän nimittäin niin sanotusta industrial dancesta joka eroaa huimasti perinteisestä klubi keinumisesta. Erityisesti tykkään tanssia raskaampaa konemusiikkia Dumbbia, industrialia, EBM:mää ja niin edelleen. Valitettavasti pikku kaupunkini suosituilla klubeilla soi melko perinteistä luukutusta ja räppisontaa... Cheek... brrrrh.. Varmasti ihan kivaa keikutusta jumalattomassa kaasussa, mutta onneksi joskus kuulee jonkin verran hyvää dumbiakin. Valitettavasti niin kovin monen DJ:n Dumb lista sisältää vain "You Block me on Facebook...





Ainoa motiivini mennä klubille on tanssiminen. Kohdallani vanha fraasi, "Hauskanpito ilman alkoholia on teeskentelyä", ei pidä paikkaansa. Tanssiminen selvinpäin on parasta rentoutusta ikinä, rentoutusta jonka aikana kunto nousee kohisten. Tykkään myös pukeutua klubille mennessäni "asian mukaisesti"  Heh, minut huomataan. Olisi kiva etten olisi klubilla yksin vermeineni, mutta jotenkin minusta tuntuu että olen ainoa jannu tässä kylässä joka panostaa edes vähän erilaisuuteen ruutupaidan ja farkkujen sijaan. Olen varma että tytötkin tykkäis jos jannut panostais edes pikkaisen enemmän itseensä.










Olen tavannut erittäin vähän cyber henkistä porukkaa klubeilla, ja olen huomannut että tyylini kiinnostaa monia, varmaan myös siksi kun ei sitä niin usein missään näe. Tanssityylini on muovautunut muotoonsa pikkuhiljaa vuosien mittaan. Ehkä suurin vaikuttaja tyyliini on ollut aikanaan niin ikään harrastusten tiimellyksessä katkennut polven ristiside joka on jäänyt leikkuuttamatta. (En siis voi niin valtavasti käyttää jalkojani tanssiessa, siksi keskitynkin tanssimaan käsilläni.... Huhuhu miten jyrkkä mielikuva..)


Yleensä ihmiset keinuttelee kroppaansa vain basson tahtiin tanssilattialla. Monet oikein humaltuneet keinuttaa persettään basson kanssa eritahtiin, en ole koskaan keksinyt miten he siihen pystyvät, mutta empä ole kukaan moittimaankaan.






Oma pyrkimykseni on tuoda esiin liikehdinnälläni ja eleilläni musiikin muutkin äänet kuin vain luukuttava basso. Sitä tavallaan pääsee musiikkiin sisälle ja kroppa alkaa kuin elää sitä. Se on hauskaa, humalluttavaa ja erityisen haastavaa.


Haastavaa sinänsä että musiikkiin joutuu oikeasti keskittymään. Konemusiikin hienous on se että se toistaa itseään. Erityisesti pidän biiseistä joita en ole koskaan aiemmin kuullut, silloin kappale pystyy tekemään yllätyksiä joita satoja kertoja koikkelehditut biisit eivät enää pysty tekemään.

Tanssimisen hauskuus klubilla riippuu paljon DJ:stä ja hänen soittolistoistaan. Siksi pyrinkin olemaan paikalla kun tunnettuja DJ:tä ilmaantuu heittämään keikkaa. Uudet DJ:t tuovat aina uutta väriä klubeille, heillä on aina jotain kivaa pikkulisää mitä jo rutinoituneilla omankylän DJ:llä ei välttämättä takataskusta löydykkään.
Toisaalta musiikki makuni on laadultaan sellainen että yksikään itseään arvostava DJ ei listastani soittaisi yhtään mitään edes tyhjille seinille. Hah.. kuitenkin niin ymmärrettävää kun heidän tulee saada miellytettyä isoa massaa eikä vain minua, sääli sinänsä..

Äh, tästä aiheesta riittäisi höpötystä vaikka kuinka, mutta nukkumatti raapii jo tietään ovenläpi. Hyvää yötä bittiavaruus.

23.11.2013

Ei ole Pyllyä silmään katsominen...


Kerrottakoon heti alkuun että kun puhun "mun Pyllystä" niin tarkoitan ensisijaisesti kissaa jonka kanssa olen elänyt ja nukkunut saman peiton alla jo yli 11 vuotta.


Mun Pyllyn oikea nimi oli alkujaan Sylvester, mutta kun se muutti vuoden ikäisenä mun kaveriksi, niin halusin vaihtaa nimen sille paremmin sopivaksi. Silloin mietin erilaisia nimi vaihtoehtoja, erään puolitutun kissan nimi oli Peppu ja en halunnut plakioida nimeä suoraan, joten nimesin kissan Pyllyksi.

Miten Pylly sitten löysi tiensä mun luo? Hmm, no se ei alkujaan ollu mun kisu vaan mun ystävän. Pylly on aina ollu sellanen arka, pelokas, säpsy ja luiseva tapaus. Se pelkäs kaikkee mikä liikku ja se ei oikein koskaan oppinu syömään kunnolla. Ystävällä oli toinenki kissa joka söi kaikki ruuat Pyllyn nenän edestä. Vaikka Pylly pelkäski kaikkia ihmisiä niin jostain kumman syystä aina kun olin käymässä niin Pylly pomppasi aina mun syliin ja alko siinä nukkumaan ja pörisemään. Ystävä ihmetteli että miksi kissa uskalsi hyppiä mun syliin ku muiden aikaan sitä ei näkyny missään. Selitin asian sillä että olen aina ollut viimeisen päälle allerginen kissoille.

No sitten kerran kun olin taas vieraisilla ystäväni kysyi minulta haluaisinko kissan itselleni koska hän oli tuntenut että mokomasta reppanasta on vain harmia ja oli päättänyt laittaa Pyllyn piikille. Suostuin kokeilemaan että miten tulen kissan kanssa toimeen saman katon alla sillä ehdolla että voin palauttaa sen oikealle omistajalle jos allergia alkaa vaivaamaan. Kumma kyllä Pyllystä en koskaan ole saanut mitään oireita ja siinä se on perässä jolkotellut jo kaikki nämä vuodet.


Kun Pylly tuli taloon tein sen kanssa sopimuksen etten aio missään vaiheessa ruokkia sitä väkisin vaan hän saa itse huolehtia kaikesta mikä menee häneen sisälle ja mikä tulee ulos. Kumma kyllä viikon jälkeen kissa alkoi nieleskelemään sapuskaa huiviin. Mitään mukisematta upposi niin herne maissi paprika kuin muukin opiskelia muona mitä kämpästäni tuohonkin aikaan löytyi. Huomasin että kissalla oli aivan uskomaton miellyttämisen tarve ja se oppi sanomaan O`ou kun sillä oli nälkä tai se huomasi tehneensä jotain tuhmaa. Pylly oppi noutamaan hiirtä kuin koira ja se tykkäsi erityisesti lutrata suihkussa pienen vihreän kumikilpikonnan kanssa. Olen edelleen täysin varma ettei se reppana tiedä olevansa kissa.

Mainitsin nukkuvani kissan kanssa saman peiton alla. Kyllä, siihen se oppi jo pienenä pentuna. Pienillä kissoilla kun on tapana tarttelehtaa joka paikassa yöaikaan, niin nostin sen joka ilta peitonalle jonne se nukahti. Myöhemmin Pylly alkoi vaatimaan ilta 9 aikaan että olisi aika mennä nukkumaan. Edelleenkin iltaisin alkaa maukuminen jos väki ei ole aikanaan nukkumassa. Pyllyllä on oma paikka niin sängyssä kuin myös ruokapöydässä. Nykyään mun Pylly on edelleen arka tapaus mutta äärimmäisen kiinnostunut kaikesta, se tykkää kaikista jotka tulee sitä rapsuttamaan. Myöskin Pylly on erittäin huolehtivainen, lempeä ja uskomattoman pitkähermoinen tapaus.